Tänne nyt kun kuulumisiani kerron, tuli mieleen toinen positiivinen tapahtuma CateAlalta. Elikkä aivan hiljattain, noin viikko tämän artikkelin kynäilypäivästä (4.10.17) taaksepäin, oli luokallani tavallinen keittiöpäivä koulumme asuntolan opetuskeittiössä.

Pestit jaettiin aina aamuisin kahdeksan aikaan; heti kun oppilaat olivat päässeet työpukuihinsa ja ruokasaliin kokoontumaan. Mitä pestinjakoon tulee, en osannut odottaa yllätystä. Lounasruoat ovat aina olleet mielenkiintoisin kohde minulle tällä ammattialalla, mutta meneillään olevan Kahvilapalvelut-oppikokonaisuuden rajoissa toimiessani, on yleensä opetuskeittiöpäivien (joka viikon Torstai ja Perjantai) vastuualue ollut ennaltakirjoitettu. Aamukahvit, aamukahvileivät, linjasto valmiiksi asiakkaita (toinen ryhmä joka pitää samanaikaisesti tuntinsa asuntolassa) varten — mutta ei tietenkään ilman jatkuvaa (liioittelen tahallani vähän saadakseni tästä tarinasta hyvän, ymmärrät varmaan) painostusta aikataulutuksesta.

Tämän Torstain homma kuitenkin oli eri. (Lähes täysvaltaiselle) vastuulleni laitettiin aamukahvitauon palvelujen hoitamisen sijasta päivän lounas. Olin kieltämättä innoissani uutisista.

Päivän lounas oli lohimedaljonki uuniperunoilla. Lohimedaljongit olivat vastuualueeni. Sen lisäksi, että päivän aikana sain osallistua, vaikka matkalla oli omat toppinsa, kun valmiiksi ostettua lohifileetä ei ollutkaan tarpeeksi, ja pienempi tarjottimellinen piti erityisruokavaliolliselle luokkakaverille tehdä; ongelmat matkan varrella olivat aika minimaaliset. noin 45 minuuttia, kun uuni oli vielä toisen luokkakaverin tekemille uuniperunoille varattuna, menin tekemään kohtalokkaan ennustuksen.

"Kyllä tämän nyt kaiken jären mukaan pitäs olla ajallaan valamis"

Ongelmat kuituivatkin käsiteltävänkokoisiksi, ja hommat hoituivat ja medaljonkien kääntäminen oli kivaa. Eniten tuli oli hännän alla kun hälyytysajalla vajaalle kolmellekymmenelle medaljongille piti edessäsi näkemät sitruuna-tillikoristeet kääntää. Ensimmäinen vuoallinen koristeineen piti viedä ruokailua varten linjastolle. Se onnistui! Tähän asti kaikki oli onnistunut ajoissa. Laskeskelin siinä kuitenkin, koristeita tehdessäni ja kaloja uunista odotellessani, että ensimmäisen ruokailija-aallon jälkeen enismmäinen vuoka kerkeäisi tulla tyhjäksi lohesta; niinpä seuraavan vuoan jokaiselle medaljongille piti tehdä koristeet työlaudalle valmiiksi samalla, kun muut menivät syömään. Tein sen ripeästi, toin valmiin vuoan — joka kuvassa näkyy — linjastoon toisen tyhjetessä, ja keikka onnistui. Tunsin oloni varsin onnistuneeksi, tietyllä tavalla ylpeäksi myös. Olin asettanut itselleni persoonallisia paineita tavoitteiden saavuttamisesta asetetussa aikarajassa, ja onnistuin.